Jälleen ollaan loppuviikossa

Taas on jo torstai. Ja on vuorossa Noomin toinen muskari. Nyt on äitikin muistanut käydä ostamassa muskarikansion, ja tietty sellasen Hello Kittyn. Tämän viikon toinen projekti on ollut kirppari. Vein maanantaiaamuna kirpparille kampetta. Olen siten yrittänyt käydä näiden kahden pienimmän ja välillä vähän isompienkin kanssa siivoamassa pöytää. Helpompihan se ois yksin käydä. Kertaakaan ei ole ollut mahdollista kiertää muita pöytiä, mutta ehkäpä se onkin kaikkein tuottoisinta näin. ;)

Viikonloppuna tarttis jälleen jaksaa jatkaa muuttopakkausta. Tuntuu, että tavaraa riittää jälleen.. Laskettiin miehen kanssa, että tuosta kirjahyllystä tulee reilu 10 banaanilaatikkoa. Joten niitä varmaan tarttis lähtä jälleen hamstraamaan. Ollaan koitettu käydä varastokin todella reilulla kädellä läpi, jotta ei lähtis enää mitään ylimääräista mukaan uuteen kotiin.

Ja minä kun en tahdo jaksaa odottaa muuttoa. Saa laitettua kaikki omat kalusteet paikoilleen. Asutaan tällä hetkellä niin pienessä asunnossa, että "puolet" tavarasta on joko omassa tai ystävien varastossa. Toisin sanoen; pääsee vähän sisustamaan pitkästä aikaa. Ja tytöille on nyt luvattu se vaaleanpunainen huone. Äiti ei siitä kauheesti tykkää, mutta koitetaan saada siitä jonkinlainen kompromissi aikaiseksi. Aaronillehan on ihan sama mitä ympärillä on. Kunhan vaan Aku Ankat ja muuta sarjikset ovat käden ulottuvilla.

Tässä pari kuvaa meidän viimeisestä Raahen kodista.. Ja nythän ei siis enää asuta Raahessa.

Uusi viikko, uudet kujeet..

Niin sitten Noomikin lähti kolmen kuukauden loman jälkeen päiväkotiin. Kyllä hän oli sitä jo odottanutkin. Sinne jäi metsän reunalle vilkuttamaan. Lähtivät nimittäin samantien metsäretkelle. Prinsessareppu eväineen selässä. 

Me ajeltiin pikku-ukon kanssa kotiin ja odotellaan mummua saapuvaksi. Oli aamusella lähtenyt ajamaan. Tänään olis tarkotus mennä viemään kirpparille tavaraa. Muuttopakkausten lomassa sitä on kertynyt useampi banaanilaatikollinen. Lähinnä lasten vaatteita. Kaikkea mahdollista kokoa. Jospas sieltä asuntovelallisena muutaman setelin sais..

Tässäpä kuva heinäkuulta kun Siimonilla oli
virtsatietulehdus. Lääkettä laitettiin pään
kautta.

Jälleen perjantaissa

Kyllä nämä viikot menee nykyään hujauksessa. Tällä viikolla on oltu vaan kotona, käyty kampaajalla ja syksyn ekassa muskarissa Noomin kanssa. Koululaisilla on viikko on mennyt nopeasti. Miehellä on poikkeuksellisesti viikonloppukin töitä, joten jotain kivaa tarttis keksiä noiden koululaisten ja pienempien kanssa. Mietin, että jos käytäs huomenna kirpparilla, mutta olenkohan aivan täyspäinen jos lähen näiden neljän kanssa sinne ruuhkaan. Ja sekin vielä, että vanhin ei halua koskaan lähteä minnekkään muualle kuin kirjastoon. Että ehkä se suunnitelma kannattaa sittenkin unohtaa. Jospas me sitten jatketaankin muuttopakkausta. Noita ruskeita laatikoita alkaa taas olla joka nurkassa..

Tässä ollaan lähdössä muskariin.

Maanantaina sitten Noomikin aloittaa osa-aikaisen päivähoidon. Hän on 11 päivää kuukaudessa päiväkodissa. Mielenkiinnolla luin sisäministeri Päivi Räsäsen ajatuksia päivähoidon supistamisesta. Ja sehän koskisi juurikin meitä. Minähän olen kotona Siimonin kanssa ja siitä huolimatta vien Noomin päiväkotiin. Joku varmaan pitääkin minua laiskana ym. Mutta itseppä tiedän, että siitä ei ole kysymys. Noomi on tottunut olemaan hoidossa jo pienestä pitäen. Hän kaipaa ikäistään seuraa. Ja minulla on niinä päivinä mahdollisuus hoitaa asioita kaupungilla ym. Täällä kun ei saa kodinhoitajaa aina kun sitä tarvitsisi. Meillä sukulaiset asuvat sen verran kaukana, ettei heistä ole viikottaista apua lastenhoidossa. Joten tämä on nyt sitten meidän perheen ratkaisu. Noomi pääsee leikkimään toisten lasten kanssa ja minulla on mahdollisuus hoitaa asioita. Niin, ja tuleehan tuo koululainenkin kotiin jo puolen päivän jälkeen, joten en minä nyt koko päivää täällä lekottele. :)

Ai niin, käytiinhän me yhtenä aamupäivänä kyllässä ystävien luona. Tässä Noomi poseeraa äidille lähtötunnelmissa.

Viimeiseksi vielä kuva meidän ekaluokkalaisen läksyjen teosta. :)