Vanhin 9V

Tänään on vietetty Aaronin 9v synttäreitä. Tai no.. ei kait kovin voi viettämiseksi sanoa. Syntymäpäivä kuitenkin on tänään. Myöhemmin sitten kekkereitä tiedossa.

Tänä iltana istuin taas kokouksessa. Paljon ajatuksia päässä. Mitä jos asiat ei tulekaan menemään niin kuin olemme ajatelleet useamman vuoden. Mitä sitten. Vielä toivoa jonkin verran jäljellä. Ja sitten taistellaan jos tarve vaatii. Vavise virkamies!

Vielä huominen päivä kotona tuon toipilaan kanssa. Ei oikein ole edes saatu selvyyttä, että mikä pojalla on. Monenlaisia oireita. Mitäs jos ne tällä kertaa katoais ihan itsekseen. Aaronilla kyllä menneisyydessä muitakin outoja tauteja, kuten Kawasakin-tauti. Se oli erikoinen.

Kello näyttää taas paljon. Nukkumaan pitäisi mennä. Kuinkahan monta kertaa ensi yönä ollaan hereillä? Vastaus huomenna.

Tässäpä vielä päivän synttärisankari.

Maanantai jälleen

Taas on viikonloppu ohi. Isovanhemmat olivat käymässä parin yön reissun. Lapset (ja aikuiset) aina yhtä mielissään kun he ovat täällä.
Tänään oli äidin vuoro jäädä Aaronin kanssa kotiin. Mitälie mahatautia pukkaa. Toivottavasti ei kuitenkaan kaikille. Jospas sitä huomenna jo päästäisiin töihin ja kouluun.

Viikonloppuna Saku kävi lasten kanssa molempina päivinä luistelemassa tuossa lähikoulun kentällä. Voi sitä lasten riemua kun pääsivät luistimille. Noomikin ensi kertaa. Siimonilla odottaisivat kaksiteräiset luistimet. Josko jo seuraavalla kerralla hänkin lähtisi terien päälle.

Minä menen tänä iltana yhteen "kädenvääntökokoukseen". Tiedän jo nyt, että omat hermot on koitettava pitää kasassa... Mutta kukas sitä omien lasten etuja ajaisi jos ei itse. Katsotaan taas miten käy.

Nyt on lähdettävä hakemaan päiväkotilaisia ja iltapäiväkerholaista kotiin, niin ja Sakukin pitäisi napata matkalta kyytiin.

Niin se vain alkaa rullaamaan

siis arki. Kaksi työpäivää takana, kaksi päiväkotipäivää takana ja kaksi koulupäivää koululaisilla takana. Lapset ja aikuiset väsyneempiä illalla kuin lomalla. Huisketta on aamuisin riittänyt, kun kaikkien tarvitsee lähteä samaan aikaan, mutta vielä ainakin onnistunut. Ja nythän mennään valoa kohti. Mieli virkistyy, ajatukset selkeytyy ja jaksaminen lisääntyy. Ihanaa!

Huomenna on heti aamusta Siimonin lääkärineuvola. Joten taas on oltava skarppina, että ehditään ensin viemään Aaron ja Seela kouluun sekä Noomi päiväkotiin. Meiltä kun on matkaa lasten koululle ja päiväkotiin noin 13km, niin viedään sitten aamuisin itse. Iltapäivisin koululaisilla on mahdollisuus taksiin. Hyvin usein kyllä haen heidät samalla kun haen pienemmät päiväkodista.
Ensi syksystä lähtien (toivottavasti) Noomi vaihtaa sitten saman katon alle missä Aaron ja Seela ovat jo koulussa. Noomi menee Playschooliin. Aloittaa siellä viisi junioireiden eli viisi vuotiaiden ryhmässä ja jatkaa sitten senioreiden eli eskarin kautta enkkuluokalle kouluun. Aaron ja Seela siis ovat jo enkkuluokalla.

Mutta nyt saunaan. Saku tuolla tuntuu nukkuvan. Nukahti nukuttaessaan Siimonia. Mutta saunakaveria olen vailla, joten aion herättää hänet. Kellokin on vasta 21.02.

Arki alkamassa

Huomenna se sitten alkaa. Arki. Aamulla kello soi 6.00. Kaikki ylös samaan aikaan, kaikki aamupalalla samaan aikaan, kaikki aamupesulla samaan aikaan, kaikki pukemassa samaan aikaan, kaikki ulkovaatteita etsimässä samaan aikaan ja vielä kaikkien pitäisi ehtiä autoonkin samaan aikaan. Tai no.. Saku nousee pyöränselkään.

Hirvittää vähän. Ehkäpä se taas tästä vähitellen. Loma oli tarpeeksi pitkä. Kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Nyt on intoa ja voimia työhön. Ja niin, eihän tässä ole kuin kahdeksan viikkoa hiihtolomaan.

Tässä muutama elämänmakuinen kuva..

Uusi yritys

Koitetaas aloittaa tämä juttu uudestaan... Tiedän jo nyt, että haastavaa tulee olemaan, sillä viimeisten postauksien jälkeen olen aloittanut työt ja pienemmät lapset päiväkodin. Tietysti isommat koulutiellä ja mies töissä. Harrastukset vievät aikansa viikosta. Tohinaa siis riittää. Viikonloppuna sitten vain ollaan ja touhutaan perheen kesken.
Siitä on tämänhetkinen elämä tehty.