Jälleen ollaan loppuviikossa

Taas on jo torstai. Ja on vuorossa Noomin toinen muskari. Nyt on äitikin muistanut käydä ostamassa muskarikansion, ja tietty sellasen Hello Kittyn. Tämän viikon toinen projekti on ollut kirppari. Vein maanantaiaamuna kirpparille kampetta. Olen siten yrittänyt käydä näiden kahden pienimmän ja välillä vähän isompienkin kanssa siivoamassa pöytää. Helpompihan se ois yksin käydä. Kertaakaan ei ole ollut mahdollista kiertää muita pöytiä, mutta ehkäpä se onkin kaikkein tuottoisinta näin. ;)

Viikonloppuna tarttis jälleen jaksaa jatkaa muuttopakkausta. Tuntuu, että tavaraa riittää jälleen.. Laskettiin miehen kanssa, että tuosta kirjahyllystä tulee reilu 10 banaanilaatikkoa. Joten niitä varmaan tarttis lähtä jälleen hamstraamaan. Ollaan koitettu käydä varastokin todella reilulla kädellä läpi, jotta ei lähtis enää mitään ylimääräista mukaan uuteen kotiin.

Ja minä kun en tahdo jaksaa odottaa muuttoa. Saa laitettua kaikki omat kalusteet paikoilleen. Asutaan tällä hetkellä niin pienessä asunnossa, että "puolet" tavarasta on joko omassa tai ystävien varastossa. Toisin sanoen; pääsee vähän sisustamaan pitkästä aikaa. Ja tytöille on nyt luvattu se vaaleanpunainen huone. Äiti ei siitä kauheesti tykkää, mutta koitetaan saada siitä jonkinlainen kompromissi aikaiseksi. Aaronillehan on ihan sama mitä ympärillä on. Kunhan vaan Aku Ankat ja muuta sarjikset ovat käden ulottuvilla.

Tässä pari kuvaa meidän viimeisestä Raahen kodista.. Ja nythän ei siis enää asuta Raahessa.

Uusi viikko, uudet kujeet..

Niin sitten Noomikin lähti kolmen kuukauden loman jälkeen päiväkotiin. Kyllä hän oli sitä jo odottanutkin. Sinne jäi metsän reunalle vilkuttamaan. Lähtivät nimittäin samantien metsäretkelle. Prinsessareppu eväineen selässä. 

Me ajeltiin pikku-ukon kanssa kotiin ja odotellaan mummua saapuvaksi. Oli aamusella lähtenyt ajamaan. Tänään olis tarkotus mennä viemään kirpparille tavaraa. Muuttopakkausten lomassa sitä on kertynyt useampi banaanilaatikollinen. Lähinnä lasten vaatteita. Kaikkea mahdollista kokoa. Jospas sieltä asuntovelallisena muutaman setelin sais..

Tässäpä kuva heinäkuulta kun Siimonilla oli
virtsatietulehdus. Lääkettä laitettiin pään
kautta.

Jälleen perjantaissa

Kyllä nämä viikot menee nykyään hujauksessa. Tällä viikolla on oltu vaan kotona, käyty kampaajalla ja syksyn ekassa muskarissa Noomin kanssa. Koululaisilla on viikko on mennyt nopeasti. Miehellä on poikkeuksellisesti viikonloppukin töitä, joten jotain kivaa tarttis keksiä noiden koululaisten ja pienempien kanssa. Mietin, että jos käytäs huomenna kirpparilla, mutta olenkohan aivan täyspäinen jos lähen näiden neljän kanssa sinne ruuhkaan. Ja sekin vielä, että vanhin ei halua koskaan lähteä minnekkään muualle kuin kirjastoon. Että ehkä se suunnitelma kannattaa sittenkin unohtaa. Jospas me sitten jatketaankin muuttopakkausta. Noita ruskeita laatikoita alkaa taas olla joka nurkassa..

Tässä ollaan lähdössä muskariin.

Maanantaina sitten Noomikin aloittaa osa-aikaisen päivähoidon. Hän on 11 päivää kuukaudessa päiväkodissa. Mielenkiinnolla luin sisäministeri Päivi Räsäsen ajatuksia päivähoidon supistamisesta. Ja sehän koskisi juurikin meitä. Minähän olen kotona Siimonin kanssa ja siitä huolimatta vien Noomin päiväkotiin. Joku varmaan pitääkin minua laiskana ym. Mutta itseppä tiedän, että siitä ei ole kysymys. Noomi on tottunut olemaan hoidossa jo pienestä pitäen. Hän kaipaa ikäistään seuraa. Ja minulla on niinä päivinä mahdollisuus hoitaa asioita kaupungilla ym. Täällä kun ei saa kodinhoitajaa aina kun sitä tarvitsisi. Meillä sukulaiset asuvat sen verran kaukana, ettei heistä ole viikottaista apua lastenhoidossa. Joten tämä on nyt sitten meidän perheen ratkaisu. Noomi pääsee leikkimään toisten lasten kanssa ja minulla on mahdollisuus hoitaa asioita. Niin, ja tuleehan tuo koululainenkin kotiin jo puolen päivän jälkeen, joten en minä nyt koko päivää täällä lekottele. :)

Ai niin, käytiinhän me yhtenä aamupäivänä kyllässä ystävien luona. Tässä Noomi poseeraa äidille lähtötunnelmissa.

Viimeiseksi vielä kuva meidän ekaluokkalaisen läksyjen teosta. :)

Kirpparikierrokselle

Tarkoitus olis lähteä tuon toiseksi vanhimman kanssa pikapuoliin kirppareille katsastaan tilanne. Tänne avattiin elokuun alussa uusi kirppis. Ja yhden käyntikerran kokemuksella väittäisen sen olevan parempi kuin kilpaileva, toinen iso, kirppis täällä. Pöydät oli siisti ja hyllytilaa oli kivasti. Ja hyllyt oli sellaiset umpinaiset, joten ei tarvi pelätä että omat tavarat tippuvat/katoavat niin helposti vieruskaverin puolelle.
Niin, ja kun se 11. muutto nyt on tulossa, tarttis varmaan varata pöytäkin sinne. Saapas nähdä kuinka pitkälle pöydät on varattu. Jos sieltä jotain jännää löytyy, niin laitan myöhemmin kuvia.

p.s. Meille tuli eilen sellaset ihanat Oikukkaat pipot kolmelle vanhimmalle. Ne on ihania. Aaronille sellanen musta jossa valkonen tähti ja työille pinkit, joissa on siniset farkkukruunut.

Näihän siinä sitten kävi..

Niin että kirjoittelu on heti alkuunsa jäänyt. Joka päivä ollut mielessä mutta mukakiirettä niin paljon. Ja illalla kun lapset nukkuvat ei enää jaksa.
Monenlaista on tullut ja mennyt. Toinen koulu- ja eskariviikko on lopuillaan. Vielä nuo kaksi lapsosta ovat ainakin olleet ihan innoissaan opintien aloittamisesta. Mutta... tuon kohta kolme vuotiaan neidin kanssa on saanut tosissaan keksiä tekemistä. Yksi päivä nostin sen pianon päältä pois, seuraavassa hetkessä oli pieneen valkoiseen pöytään piirrelty väriliiduilla. Ja tällaista ei ole ennen tehty. Tulinpa tulokseen, että äidin ja pikkuveljen seura on turhauttavaa ja jokseenkin tylsää.
Niinpä sitten käytiin tutustumassa uuteen päiväkotiryhmään. Noomi jatkaa päiväkotiuraansa syyskuun alusta. 11 päivä kuukaudessa. Kovasti olisi jo halunnut jäädä saman tien sinne. Olihan siellä vanhoja tuttuja vastassa..

Tämän näköisenä lähdettiin tutustumaan uuteen maailmaan ja sen tuomiin haasteisiin. Ilme on jokseenkin erikoinen. :) Ja tuo kastelukannu oli saatava mukaan..

Eilen sitten käytiin nuorimmaisen kanssa takaisinvirtaustutkimuksessa. Hänellä kun oli reilun kahden kuukauden iässä virtsatietulehdus, niin lääkärit halusivat olla varmoja tilanteesta. No mehän ei vielä tiedetä tulosta. Tulee kuulemma kotiin viikon sisällä. Joten siihen asti ollaan huolettomia asian suhteen. Huolehditaan sitten jos sen aika tulee. Meidän ukkeli on niin rauhallinen ja iloinen, että tuntuu kummalle jos jotain on vialla. Mutta eihän sitä koskaan tiedä..

Ja sitten se eskarilainen

Seela aloitti eskarin tiistaiaamuna. Vähän jännitti, mutta tuntui olevan mukava nähdä pitkästä aikaa kavereita. Ryhmään oli tullut myös useita uusia kasvoja. Molemmat sekä Aaron että Seela kulkevat taksilla opinahjoihinsa taksikyydillä. Meiltä kun on lähemmäs yhdeksän kilometriä koululle, kaupungin toiselle laidalle.

Eilen eskarilainen sitten sanoi minulle, että häntä jännittää olla eskarissa. Mietin kovasti, että mistähän johtuu. Nimittäin, viime vuonna kun Seela oli junioreissa, hänellä ei ollut mitään tällaista ongelmaa. Liekkö syynä useat uudet lapset, uudet opettajat vaiko pitkä kesäloma ja loma myös samalla englannin kielestä.
Isoveli on kyllä puhunut koko kesän kotonakin englantia ja Seelakin on tuntunut siitä jonkin verran ymmärtävän. Mutta perfektionisti tullut äitiinsä, että puhua ei voi ennen kuin on 100% varma, jotta kaikki tulee varmasti oikein.

Tässäpä tämä eskarilainen on ensimmäisenä esikouluaamunaan.

P.S. Nyt on mentävä kuorruttamaan suklaapiirakkaa..

Ekaluokkalainen..

Niin sitten meidänkin vanhin aloitti koulun, ekaluokkalainen. Toiseksi vanhin aloittaa huomenna eskarin. Jännittää kuulemma pitkästä aikaa, koko kesän kestäneen, loman jälkeen nähdä kaikki kaverit.
Meillä lapset aloittivat viime syksynä English Playschoolin. Silloinen eskarilainen senioreissa eli preschoolissa ja nykyinen eskari silloin junioreissa. Ekaluokkalainen jatkaa nyt sitten englanninkielisessä opetuksessa. Ja sitten tietysti tuo nykyinen eskarilainen siellä senioreissa eskarissa. Opettajan ammatin omaavana on mielenkiintoista seurata, että millaista tuo englanninkielinen opetus onkaan.

Tästä se alkaa..

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt, että josko sitä kuitenkin aloittais tämän. Ja tässä ne aloitussanat sitten ovat. Katsotaan kuinka ahkerasti jaksan tätä kirjoittaa, kuvittaa ja elämästä kertoa. 


Nyt kuulostaa olohuoneessa siltä, että nuorin, 3kk, odottaa äitiä. Ruoka-aika. Sen jälkeen täytyy laittaa nuo kolme vanhempaa nukkumaan. Katsotaan jaksanko sen jälkeen vielä päivittää tätä. 
Tässä vaiheessa päivää tuntuu siltä kuin olisi tehnyt pitkänkin työpäivän. Mutta nythän on ollut sunnuntai. Ja niin...olenhan äitiyslomalla, joten työpäivistä ei tietoa pitkään aikaan. (Mitähän tämä kaikki täällä kotona onkaan?)