Ja sitten se eskarilainen

Seela aloitti eskarin tiistaiaamuna. Vähän jännitti, mutta tuntui olevan mukava nähdä pitkästä aikaa kavereita. Ryhmään oli tullut myös useita uusia kasvoja. Molemmat sekä Aaron että Seela kulkevat taksilla opinahjoihinsa taksikyydillä. Meiltä kun on lähemmäs yhdeksän kilometriä koululle, kaupungin toiselle laidalle.

Eilen eskarilainen sitten sanoi minulle, että häntä jännittää olla eskarissa. Mietin kovasti, että mistähän johtuu. Nimittäin, viime vuonna kun Seela oli junioreissa, hänellä ei ollut mitään tällaista ongelmaa. Liekkö syynä useat uudet lapset, uudet opettajat vaiko pitkä kesäloma ja loma myös samalla englannin kielestä.
Isoveli on kyllä puhunut koko kesän kotonakin englantia ja Seelakin on tuntunut siitä jonkin verran ymmärtävän. Mutta perfektionisti tullut äitiinsä, että puhua ei voi ennen kuin on 100% varma, jotta kaikki tulee varmasti oikein.

Tässäpä tämä eskarilainen on ensimmäisenä esikouluaamunaan.

P.S. Nyt on mentävä kuorruttamaan suklaapiirakkaa..