Kirpparikierrokselle

Tarkoitus olis lähteä tuon toiseksi vanhimman kanssa pikapuoliin kirppareille katsastaan tilanne. Tänne avattiin elokuun alussa uusi kirppis. Ja yhden käyntikerran kokemuksella väittäisen sen olevan parempi kuin kilpaileva, toinen iso, kirppis täällä. Pöydät oli siisti ja hyllytilaa oli kivasti. Ja hyllyt oli sellaiset umpinaiset, joten ei tarvi pelätä että omat tavarat tippuvat/katoavat niin helposti vieruskaverin puolelle.
Niin, ja kun se 11. muutto nyt on tulossa, tarttis varmaan varata pöytäkin sinne. Saapas nähdä kuinka pitkälle pöydät on varattu. Jos sieltä jotain jännää löytyy, niin laitan myöhemmin kuvia.

p.s. Meille tuli eilen sellaset ihanat Oikukkaat pipot kolmelle vanhimmalle. Ne on ihania. Aaronille sellanen musta jossa valkonen tähti ja työille pinkit, joissa on siniset farkkukruunut.

Näihän siinä sitten kävi..

Niin että kirjoittelu on heti alkuunsa jäänyt. Joka päivä ollut mielessä mutta mukakiirettä niin paljon. Ja illalla kun lapset nukkuvat ei enää jaksa.
Monenlaista on tullut ja mennyt. Toinen koulu- ja eskariviikko on lopuillaan. Vielä nuo kaksi lapsosta ovat ainakin olleet ihan innoissaan opintien aloittamisesta. Mutta... tuon kohta kolme vuotiaan neidin kanssa on saanut tosissaan keksiä tekemistä. Yksi päivä nostin sen pianon päältä pois, seuraavassa hetkessä oli pieneen valkoiseen pöytään piirrelty väriliiduilla. Ja tällaista ei ole ennen tehty. Tulinpa tulokseen, että äidin ja pikkuveljen seura on turhauttavaa ja jokseenkin tylsää.
Niinpä sitten käytiin tutustumassa uuteen päiväkotiryhmään. Noomi jatkaa päiväkotiuraansa syyskuun alusta. 11 päivä kuukaudessa. Kovasti olisi jo halunnut jäädä saman tien sinne. Olihan siellä vanhoja tuttuja vastassa..

Tämän näköisenä lähdettiin tutustumaan uuteen maailmaan ja sen tuomiin haasteisiin. Ilme on jokseenkin erikoinen. :) Ja tuo kastelukannu oli saatava mukaan..

Eilen sitten käytiin nuorimmaisen kanssa takaisinvirtaustutkimuksessa. Hänellä kun oli reilun kahden kuukauden iässä virtsatietulehdus, niin lääkärit halusivat olla varmoja tilanteesta. No mehän ei vielä tiedetä tulosta. Tulee kuulemma kotiin viikon sisällä. Joten siihen asti ollaan huolettomia asian suhteen. Huolehditaan sitten jos sen aika tulee. Meidän ukkeli on niin rauhallinen ja iloinen, että tuntuu kummalle jos jotain on vialla. Mutta eihän sitä koskaan tiedä..

Ja sitten se eskarilainen

Seela aloitti eskarin tiistaiaamuna. Vähän jännitti, mutta tuntui olevan mukava nähdä pitkästä aikaa kavereita. Ryhmään oli tullut myös useita uusia kasvoja. Molemmat sekä Aaron että Seela kulkevat taksilla opinahjoihinsa taksikyydillä. Meiltä kun on lähemmäs yhdeksän kilometriä koululle, kaupungin toiselle laidalle.

Eilen eskarilainen sitten sanoi minulle, että häntä jännittää olla eskarissa. Mietin kovasti, että mistähän johtuu. Nimittäin, viime vuonna kun Seela oli junioreissa, hänellä ei ollut mitään tällaista ongelmaa. Liekkö syynä useat uudet lapset, uudet opettajat vaiko pitkä kesäloma ja loma myös samalla englannin kielestä.
Isoveli on kyllä puhunut koko kesän kotonakin englantia ja Seelakin on tuntunut siitä jonkin verran ymmärtävän. Mutta perfektionisti tullut äitiinsä, että puhua ei voi ennen kuin on 100% varma, jotta kaikki tulee varmasti oikein.

Tässäpä tämä eskarilainen on ensimmäisenä esikouluaamunaan.

P.S. Nyt on mentävä kuorruttamaan suklaapiirakkaa..

Ekaluokkalainen..

Niin sitten meidänkin vanhin aloitti koulun, ekaluokkalainen. Toiseksi vanhin aloittaa huomenna eskarin. Jännittää kuulemma pitkästä aikaa, koko kesän kestäneen, loman jälkeen nähdä kaikki kaverit.
Meillä lapset aloittivat viime syksynä English Playschoolin. Silloinen eskarilainen senioreissa eli preschoolissa ja nykyinen eskari silloin junioreissa. Ekaluokkalainen jatkaa nyt sitten englanninkielisessä opetuksessa. Ja sitten tietysti tuo nykyinen eskarilainen siellä senioreissa eskarissa. Opettajan ammatin omaavana on mielenkiintoista seurata, että millaista tuo englanninkielinen opetus onkaan.

Tästä se alkaa..

Olen jo pitemmän aikaa miettinyt, että josko sitä kuitenkin aloittais tämän. Ja tässä ne aloitussanat sitten ovat. Katsotaan kuinka ahkerasti jaksan tätä kirjoittaa, kuvittaa ja elämästä kertoa. 


Nyt kuulostaa olohuoneessa siltä, että nuorin, 3kk, odottaa äitiä. Ruoka-aika. Sen jälkeen täytyy laittaa nuo kolme vanhempaa nukkumaan. Katsotaan jaksanko sen jälkeen vielä päivittää tätä. 
Tässä vaiheessa päivää tuntuu siltä kuin olisi tehnyt pitkänkin työpäivän. Mutta nythän on ollut sunnuntai. Ja niin...olenhan äitiyslomalla, joten työpäivistä ei tietoa pitkään aikaan. (Mitähän tämä kaikki täällä kotona onkaan?)